Cover Storyn Design Director, muotoilija Päivi Helander pohtii värilasin eloisaa kauneutta. Miten voimme vangita lasiväreissä jatkuvasti elävän kauneuden kodin sisustuksessa?
Muotoilijan näkökulmasta Iittalassa inspiroi havainto väristä – värilasista sekä lasista materiaalina, jossa kiteytyy parhaiten värin olomuoto. Värilasissa värit eivät ole ikinä staattisia, ne muuttuvat koko ajan ympäristöstä, lasin paksuudesta ja ympäröivästä valotilanteesta riippuen. Samoin kuin seinävärit – nekin ovat ympäristönsä summia.
On loputtoman kiinnostavaa tutkia värin eri olomuotoa eri pinnoissa ja materiaaleissa. On kaunis ajatus, että väri ei ole ikinä pysyvä, eikä sitä voi ikinä pysäyttää. Me voimme nimetä värejä, mutta emme voi tietää, miten ne elävät vaihtuvissa konteksteissa tai miten muut ihmiset ne havaitsevat. Värit ovat aina yksilöllisiä, niiden luonne ja tunne muuttuvat kokijan ja ympäristön mukaan.
Tämä värin alati muuttuva kokemus on mielestäni myös Iittalan lasin kauniimpia puolia. Voimme kuvitella, miltä keltainen maljakko näyttää kevään ensimmäisten kirkkaiden valonsäteiden valossa, tai miten puun lehtien läpi siivilöityvä valo leikkii ja luo uusia sävyjä maalatun seinän pinnalla. Värien luoma elämys tilasta, tunnelmasta sekä hetkestä luo vahvoja kokemuksia ja muistoja.
Tämä on myös sisustusstrategiana kiehtova. Tilallisesti samat objektit saavat uuden elämän riippuen seinän sävystä. Värithän ovat aina dialogissa tilan muiden värien kanssa. Ne näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitä ympärillä on. Väri voi olla tosi kaunis villapaidassa, muttei toimia seinäpinnalla. Pinnan haptisuus pitää ottaa suunnittelussa huomioon. Suunnitellessa sävyjä testaan, miten ne toimivat sekä kesävalossa että talvivalossa, lämpimässä ja kylmässä – meidän pohjoisen valossa, jossa valo-olosuhteet ovat äärimmäiset. Suunnittelemani sävyt elävät tunnelmallisesti vuodenajan mukaan.
Uusissa yhteistyöväreissä meillä ei ole ollut tarkoituksena toistaa lasituotteiden värejä. Esimerkiksi Iittalan kuparisen Aalto-maljakon sävy on maljakossa täydellinen, mutta seinävärinä tulkinta siitä on mielikuvan ja tunnelman tulkinta, pikemmin kuin toisinto kyseisestä väristä. Seinillä värien pitää toimia kovassa pinnassa, siihen ei kaikki värit taivu.
Cover Story x Iittala -tilavärikokoelman suunnittelu oli herkullinen tehtävä, sillä Iittala on tunnettu värilasin mestari ja Iittalan värikirjasto on todella iso ja hieno. Värikokoelman inspiraationa on tarinat ja historia Iittalan klassikkojen taustalla. Värejä on neljä, joita suunnitellessa perehdyimme sekä Iittalan muotoilijoihin ja historiaan että Iittalan sävykirjastoon.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että haluan kokoelmaan keltaisen sävyn, jonka inspiraatio kumpuaa itseoikeutetusti Oiva Toikan leikkisyydestä. Sisustusvärinä keltainen on tullut Iittalan ja Arabian kautta osaksi suomalaisia koteja vaikkapa aamiaiskattauksissa ja maljakoissa. Siksi se on hyvin luonnollinen myös tähän sisävärikokoelmaan. Oiva Toikan edustama leikkisyys on minulle henkilökohtaisesti suunnittelijana kannustavaa – kaikki ei ole niin vakavaa. Iloisuus ja leikkisyys eivät tee designista huonompaa.
Olen suuri Kaj Franck fani monella eri tavalla. Ihailen hänen maailmankuvaansa – humanismia, demokraattisuutta, avarakatseisuutta. Jokin aika sitten luin Kaj Frankin kirjeitä Japanista äidilleen, joista käy hyvin ilmi Franck tarkkailijana ja tutkailijana, joka kulki maalta kaupunkiin ja observoi pieniä yksityiskohtia ihmisissä ja luonnossa lempeän ja demokraattisen katseen kautta. Matkaltaan Japanissa hän usein kuvailee ihastustaan johonkin ruskeaan: japanilainen arkkitehtuuri, bambu, luonto. Myös hänen 50-luvun klassikkolaseissaan, karahveissaan tai maljakoissaan oli usein sävynä ruskea, joka löytyy myös Teeman alkuperäisversiosta Kiltasta. Yhdistelmästä tätä historiaa ja Iittalan lasiväri kuparia syntyi kokoelman ruskea sävy.
Sininen oli myös selkeä valinta. Pohjoinen luonto ja mystiikka, Iittalan portftoliosta se, mitä Tapio Wirkkala eniten edustaa inspiroi tummaan siniseen sävyyn. Ajattelin luonnon syvää sinistä – pilkkireikää Inarissa, kosken syvintä kohtaa, mielikuvaa vedestä avannossa. Lasihytin mystinen tumma tunnelma tuntui luonnolliselta osalta kokoelmaa.
Ajaton pellavainen vaalea on saanut inspiraationsa Aino Aallon alati inspiroivasta ja ajankohtaisesta tuotannosta. Se on hillitty ja tunnelmoiva. Aino Aallon Iittalan tuotannossa olevat lasit olivat alun perin hyvinkin käyttölasia, sen värillisyys ei ollut suunniteltua, vaan käytännönläheistä. Sellainen on myös tämä pellavainen sävy – se ei vanhene ja toimii kaiken kanssa yhdessä.
Kodin sisustusta suunniteltaessa kannustan miettimään tunnelmia, joissa viihtyy. Niitä voi löytyä kävellessä, ystävien kodeissa, matkoilla, luonnossa – tiloja, joissa tulee sellainen fiilis, että tässä on jotain ihanaa. Silloin on sellaisen asian äärellä, mikä on itselle hyvä tunnelma. Erilaisilla tunnelmilla, väreillä ja materiaaleilla on paikkansa ja ne voi valita henkilökohtaisen mieltymyksensä mukaan. Ei ole mitään juuri oikeaa makua, johon pitäisi tähdätä. Oma hyvä olo ja kodin tunnelma riittävät. Koti on yksilöllinen kokemus.
Kannustan myös ajattelemaan, että sisustus ja koti syntyvät vähitellen ajan kanssa, eikä sitä kannata yrittää saada kerralla valmiiksi. Kauneimmat ja sielukkaimmat kodit syntyvät, kun aikaa kuluu ja kodissa eletään. Niin tila muuttuu kodiksi, eikä vaan asunnoksi.
Muotoilija Päivi Helander on Cover Storyn Design Director, joka paneutui Iittalan lasivärikokoelmaan, suunnittelijoihin sekä historiaan suunnittellessaan yhteistyömalliston neljä maalisävyä.
