Suunnittelija Samu-Jussi Koski kävelee joka aamu kodistaan Kruununhaasta meren rantaa myöten omalle työhuoneelleen Katajanokalle. Se on kuin toinen koti, jossa on kauniita kohtia ja järjesteltäviä kasoja.
Päivä on harmaa, sellainen loppusyksyn päivä, jolloin viileyden näkee ilmasta. Tuuli puhaltaa mereltä Katajanokan vanhojen jugend-talokorttelien kaduilla, Uspenskin katedraalin mäkeä ylös ja takaisin. Katutason toimistossa on valot, sisällä näyttää iloiselta.
Saamme tummaa kahvia ja vihreää teetä. Taustalla soi Radio Classic, Neema-koira nukkuu sohvalla. Voisi tosiaan luulla olevansa kylässä kodissa, jossa asuu joku, joka arvostaa kauniita tuoleja, värikästä taidetta ja pöytiä, joiden ääreen on hyvä asettua seuraamaan elämää vanhan korttelin kaduilla. Kaksion toisessa huoneessa on kuitenkin myös valtava kirjahylly täynnä mappeja, eripäin kasattuja kansioita ja lehtiä, isolle työpöydälle on levitetty papereita ja näytön ääressä on kaksi tuolia. Samu-Jussin ja yhtiökumppani Kitty Salovaaran S&Co -luova toimisto on yhdistelmä konsultaatiotöitä ja luovia projekteja. Matkassa kulkee mukana myös omat uudet Jeans&Towels ja Borse e cose -laukkubrändi, jotka toivottavasti näkevät päivänvalon ensi vuoden puolella.
Intuitio on minun työvälineeni yleisestikin elämässä, ja luotan siihen.
“Olen huomannut, että teen toimistoistani intuitiivisesti kodinomaisia – tuon tilaan elementtejä, jotka tekevät niistä enemmän koteja kuin toimistoja. Uskon, että tässä työssä tilan tunnelma on erityisen tärkeä. Ja ihan myös siksi, että vietämme niin ison osan päivästämme – ja elämästämme – töissä”, Samu-Jussi kertoo.
Hyvä tunnelma olikin tärkein kriteeri työhuoneen hankinnassa. Kuten kaikissa aiemmissa kodeissaan ja työhuoneissaan, myös täällä Samu-Jussi luotti intuitioonsa.
“Tämä oli mahtava löytö, täällä on hyvä henki. Minusta se on aina se tärkein asia. Intuitio on minun työvälineeni yleisestikin elämässä, ja luotan siihen. Heti ovesta astuessa täällä tuli hyvä fiilis, vaikka ikkunoissa oli vielä kalterit ja katossa roikkui isot autokaupoista muistuttavat loisteputkilamput”, Samu-Jussi naurahtaa.
Kaksion tunnelma muodostuu värien iloisista yhdistelmistä, seinällä roikkuvasta taiteesta, puusta ja lämpimistä sävyistä. Katutason ikkunat pitävät kiinni elämässä, ihmisiä kulkee verkkaiseen ikkunan ohi, katuvalot valaisevat iltapäivisin pimenevää katukuvaa.
“Olen aina pitänyt hyvistä materiaaleista, olkoon ne huonekaluja, mattoja tai tekstiilejä. Miellyttävistä materiaaleista tulee hyvä fiilis. Vieraat kysyvät poikkeuksetta pitääkö täällä ottaa kengät pois sisään tullessa. Se taitaa liittyä siihen kodikkaaseen tunnelmaan, se on minusta hauskaa”, Samu-Jussi pohtii.
Minulla on kausia, jolloin kaipaan värejä, ja sitten taas aikoja, jolloin niille ei ole tilaa. Ajattelen, että se on sama kuin musiikin kanssa – välillä kaipaan musiikkia, toisinaan hiljaisuutta.
Seinille Samu-Jussi valitsi kevyen vaalean beigen sävyn, joka tuo tilaan lämpöä ja pehmentää huonekalujen muodostamaa kokonaisuutta. Viereisen huoneen seinät saivat astetta tummemman maalipinnan, joka sointuu kauniisti värikkäisiin yksityiskohtiin ja huoneen nurkassa olevaan vanhaan vaaleaan kakluuniin. Vastapainoksi vaalealla pellavalle ja greigelle, keittiökomero maalattiin pirteällä keltaisella. Tila on vastaus pehmeiden materiaalien ja lämpimien värien kaipuuseen, työtilaan, jossa tuntuu mukavalta.
Ajattelen, että epävarmuus ja ahdistus maailman tulevaisuudesta ilmenee omassa elämässäni pehmeiden materiaalien ja kauniiden värien kaipuuna.
Intuitivisena päätöksentekijänä, värit heijastelevat Samu-Jussille myös elämäntilannetta ja maailmaa, ne edustavat pieniä asioita, jotka tuovat hyvää mieltä.
“Minulla on kausia, jolloin kaipaan värejä, ja sitten taas aikoja, jolloin niille ei ole tilaa. Ajattelen, että se on sama kuin musiikin kanssa – välillä kaipaan musiikkia, toisinaan hiljaisuutta. Ajattelen, että nämä kaudet liittyvät elämän muutoshetkiin, jonka kaavan voi tunnistaa jälkeenpäin. Värejä ja musiikkia kaipaa jostain syystä, ja ihmiset toimivat osana elämän isompaa mittakaavaa. Vähän kuin huulipunaindeksi – lama-aikoina huulipunan myynti kasvaa, kun ihmiset tarvitsevat pientä piristystä. Ajattelen, että epävarmuus ja ahdistus maailman tulevaisuudesta ilmenee omassa elämässäni pehmeiden materiaalien ja kauniiden värien kaipuuna”, Samu-Jussi jatkaa.
Jälkeenpäin Samu-Jussi on miettinyt, josko olisi rohjennut laittaa enemmän väriä seiniin. Eteiskoppi odottaa yhä burgundia pintaa.
“Värittömän kauden jälkeen, täällä on nyt minun mittapuulla paljon väriä. Seinien sävyissä olisi kuitenkin mahdollisuuksia moneen. Rohkealla hetkellä tykkäsin todella paljon kirkkaasta tummansinisestä. Myös vaaleansininen olisi ollut kiva tänne”, Samu-Jussi pohtii.
Työhuone on mietitty ja samalla sattumanvarainen, omalla tavallaan ihan tavallinen, mutta kuitenkin tunnelma on hienovaraisen kevyt, pehmeä, erityinen. Minun tekee mieli kysyä siitä ikuisesta inspiraatiosta. Samu-Jussi toteaa, että laiskasti tekisi mieli vastata, että kaikki, mutta hiljenee miettimään.
“Viime vuosina olen saanut paljon inspiraatiota luonnosta, aiemmin suurkaupungeista. Ehkä mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän olen elämää nähnyt, aivoni alkavat työntää pois sitä turhaa, ja jäljelle jää jotain käsin kosketeltavan rehellistä. Se mikä oli joskus kaikki, menee nyt pienempään ja pienempään. Huomaan inspiroituvani luonnonkiven kauniista pinnasta”, Samu-Jussi hymyilee.
Työhuoneella inspiraatio kulkee juurikin materiaalien pinnoissa, seinällä roikkuvassa taiteessa, kirjahyllyllä lepäävissä paksuissa lehdissä ja kangasmalleissa. Samu-Jussin työhuone on kaikessa rauhallisuudessaan ilahduttava ilmentymä siitä, miten ne ihan tavallisetkin värit ovat erottamaton osa tilan tunnelmaa – ja elämän tuntua.
