Vielä muutama vuosi sitten yrittäjä Kirsikka Simberg olisi kuvitellut itsensä materiaaleiltaan tummaan ja tunnelmaltaan 70-lukulaisen raskaaseen asuntoon, jossa remonttia ja puuhaa riittäisi. Ehkä kivitaloon, joka henkisi rakkaan Töölö-kodin tunnelmaa. Nyt istumme kuitenkin avaran keittiö-olohuoneen aamuvalossa ja katsomme isojen ikkunan takana kasvavan vaahteran oksalle lentävää tikkaa.
Jo eteisestä aukeaa näkymä läpi isojen vaakaikkunoiden talon takana kasvavaan metsään. Kohta puiden hiirenkorvat puhkeavat lehtiin ja valo siivilöityy leikitin avaran alakerran valkoisille seinille ja pehmeän ruskealle parketille. Toisin kuin Kirsikka kuvitteli, täällä kevyessä ja ilmavassa tunnelmassa on hyvä olla.
Rakkaus tähän kotiin on kuitenkin syntynyt ajan kanssa. “Päädyimme vähän pakon edessä muuttamaan. Meille tuli vauva ja sitten aika nopeasti toinen vauva ja kaupunkikerrostalo kävi pieneksi. Meillä oli silloin vielä vene ja ajoimme usein tuosta kanaalin läpi ja ajattelimme, että tuolta voisi etsiä kotia”, Kirsikka kertoo.
Kirsikan puoliso rakastui asuntoon ensivierailulla, toisin kuin silloin viimeisillään raskaana ollut Kirsikka. “Sanoin, että vihaan tätä. En osannut nähdä potentiaalia, jonka mieheni näki. Olin kuvitellut meidät kunnostamaan rämää taloa, en valkoiseen isoikkunaiseen kotiin.”
Ihmiset usein toistelevat, että “kyllä sä sitten tiedät kun oikea osuu kohdalle”. Mielestäni voi olla harhaanjohtavaa, jos odottaa heti suuria tunteita.
Hetken sulattelun ja toisen vierailun jälkeen myös Kirsikka näki asunnon mahdollisuudet. “Ihmiset usein toistelevat, että “kyllä sä sitten tiedät kun oikea osuu kohdalle”. Mielestäni voi olla harhaanjohtavaa, jos odottaa heti suuria tunteita. Jos et ole ammattilainen tai todella harjaantunut, ei potentiaaliakaan välttämättä heti näe. Minulla on sama lempibiisieni kanssa, tosi usein hyvät kappaleet ovat sellaisia, joista en tykkää ensin, mutta joihin kasvaa ja kiintyy”, Kirsikka pohtii.
“Vaikka tämän kodin energia ei ollut sitä mitä olin ajatellut, olen ihastunut tähän ilmavuuteen ja kepeyteen. Tykkään myös tosi paljon elämästä kahdessa kerroksessa. Kahden pienen lapsen kanssa se toimii tosi hyvin, kun lapset saa leluineen yläkertaan ja alhaalla voi jatkaa “aikuisen elämää”. Minusta on ihanaa, että välillä on mahdollista elää sellaisessa kodissa, jossa kaikki alueet eivät ole lasten dominoimia”, Kirsikka kertoo.
Olen yhtä aikaa minimalisti ja maksimalisti ja rakastan tavaroita, pieniä esineitä ja taidetta. Samalla vihaan kaikkea rompetta. Se on viha-rakkaussuhde – pakkaan tavaroita kellariin ja takaisin vähän väliä.
Vaikka koti ei ollutkaan se remontoitava rämä, vuonna 1965 rakennetussa talossa on Kirsikan rakastamaa ajan henkeä ja vanhan talon viehätystä. Vaakalinjaiset ikkunat asunnon päädystä päätyyn tekevät olohuoneesta neliöitään suuremman tuntuisen. Täysmäntyinen Vaarniin 006-nojatuoli elää sovussa vanhan nahkapäällysteisen Artekin nojatuolin ja Martino Gamperin Circus -jakkaran kanssa. Kodin sisustus on kypsynyt ajan kanssa ja se elää elämäntilanteen mukana. “Olen todella hidas sisustaja. Koti on jotenkin liian lähellä. Isot ja arvokkaat valinnat myös kuumottavat minua. Stailistin työssä päätökset ovat pieniä, osaan valita tavaroita, jotka muodostavat kivoja kokonaisuuksia. 130 neliön koti on ihan eri asia”, Kirsikka kertoo. Lempiesineet vaihtuvatkin fiiliksen mukaan; “Olen yhtä aikaa minimalisti ja maksimalisti ja rakastan tavaroita, pieniä esineitä ja taidetta. Samalla vihaan kaikkea rompetta. Se on viha-rakkaussuhde – pakkaan tavaroita kellariin ja takaisin vähän väliä”, Kirsikka selittää.
Myös seinien valkoiseen sävyyn on selitys: sisätilojen valkoinen seinä ikään kuin jatkuu ikkunan ohi parvekkeen puolelle, kun sävy on sama parvekkeen tiiliseinässä ja kodin sisäpinnoilla.
Olohuoneen ikkunan vastaisella seinällä on iso peili. Ajatus oli, että se heijastaa luonnon sisään kuin toinen ikkuna. Ajatuksia on enemmänkin. Kodin isoissa sisustusvalinnoissa Kirsikan apuna on ollut sisustusarkkitehti Hanni Koroma, joka osasi esimerkiksi neuvoa valitsemaan keittiöön pitkän, mutta totuttua kapeamman ruokapöydän, jotta mittasuhteet pysyvät kohdillaan. Myös seinien valkoiseen sävyyn on selitys: sisätilojen valkoinen seinä ikään kuin jatkuu ikkunan ohi parvekkeen puolelle, kun sävy on sama parvekkeen tiiliseinässä ja kodin sisäpinnoilla. Mielikuva tilasta kasvaa, valo virtaa sisälle saumattomasti. Kokonaisuus on niin eheä, ettei ajatusta huomaa ennen kuin siitä kerrotaan.
Valkoisen alakerran pariksi, yläkertaan kaivattiin lämpöä. Toisen lastenhuoneen seinille valikoitui lämmin vaalea pellavainen maalisävy. Sinne se sopii täydellisesti. Kevyt beige pehmentää tilan tunnelmaa, tekee siitä rauhallisen ja sitoo huoneen lelut ja huonekalut eheäksi kokonaisuudeksi.
Lähekkäiset sävyt tekevät sisustuksesta ja eri pintojen kohtaamispisteistä pehmeän ja ajattoman.
Vaikka koti ei ollutkaan se remontoitava rämä, vuonna 1965 rakennetussa talossa on Kirsikan rakastamaa ajan henkeä ja vanhan talon viehätystä. “Hanni osasi miettiä tätä aikakautta ja kaivoi sitä esille, se on minusta tosi viehättävää”.
Kodin väripaletti on kaunis ja tasapainoinen kokoelma neutraaleja sävyjä, puuta ja luonnonmateriaalien eläviä pintoja. Lähekkäiset sävyt tekevät sisustuksesta ja eri pintojen kohtaamispisteistä pehmeän ja ajattoman. Värit elävät tekstiileissä, kukissa ja seinillä roikkuvassa taiteessa. Lasiesineet, keraamiset vaasit ja iloiset väripilkut ovat huolettomasti paikoillaan. Puun eri sävyt luovat ryhtiä vaaleaan tunnelmaan. Ja se valo.
Tässä kodissa aamuaurinko paistaa ulkoportaille ja isoilla parvekkeilla voi nauttia kesäiltojen auringosta. Valoa tulee joka suunnasta, myös rappukäytävän kattoikkunasta. Valo ja sen tulokulma kodin sisätiloihin on tehnyt Kirsikkaan lähtemättömän vaikutuksen. “Valo on kuin vanha puutarha – et voi rakentaa rahalla puutarhaa, jossa kasvaa ikivanhoja puita ja pensaita. Valo on samanlainen asia. En ole niin harjaantunut asunnonostaja, että olisin ennen osannut miettiä valon tulokulmaa. Minulla on käynyt valon kanssa hyvä tuuri. Mutta jos tämän kodin jälkeen vielä joskus etsisimme uutta kotia, osaisin miettiä mistä valo tulee”, Kirsikka kertoo.
Ei ole vaikea uskoa, että tässä kodissa asuu estetiikan ammattilainen. Silti koti ei näytä stailatulta, tunnelma on pikemmin kodikas ja levollinen. Selkeät linjat luovat raamit elämälle. Myös sille yhdelle lasten lelukorille olohuoneen nurkassa.
