Jennin ja Tommin ei pitänyt muuttaa kolmiostaan Töölöntorin kupeessa. Etenkään Espooseen. Laaksolahdessa varttunut Tommi oli vannonut, ettei palaisi kotiseuduilleen. Asuntonäyttö persoonallisessa, kolmikerroksisessa omakotitalossa muutti kuitenkin kaiken. Nyt Cover Storyn markkinointivastaava Jenni ja digitaalisen muotoilun alalla työskentelevä Tommi opettelevat omakotitaloelämää ja ihastelevat kotinsa kymmenistä ikkunoista tulvivaa valoa.
Funktionalismia rakastaneen arkkitehdin suunnittelema talo herättää huomion jo ulkokuorellaan – pitkä, ritilämäinen lippa etuoven yllä, ruotsinlaivan hyttejä muistuttava ikkunarivi, ja pikkuruiset neliönmuotoiset tähystysikkunat ihastuttavat ohikulkijaa. Kuten uskoa saattaa, kodin sisätilojen yksityiskohdat jatkavat hurmaamistaan.
Talossa on paljon mereen ja laivoihin viittaavia elementtejä – kaari-ikkunoita, ruuveja, sisällä vinoikkunainen hytti. Ihastuimme tähän salamana, kaikki talon erikoisuudet ja yksityiskohdat tuntuivat niin omilta. Kokovalkoinen tila oli myös upea lähtökohta alkaa värittämään elämää täällä.
“Kotimme on rakennettu vuonna 1992, aikaan jolloin arkkitehdit vielä piirsivät suunnitelmansa käsin ilman tietokoneohjelmia. Täällä näkee hauskasti, miten käsin piirrettäessä viivat venyvät helposti ylipitkiksi, esimerkiksi sisääntulon lippa on juuri sellainen, ylipitkä ja ihmeellinen”, Jenni kertoo. “Talossa on paljon mereen ja laivoihin viittaavia elementtejä – kaari-ikkunoita, ruuveja, sisällä vinoikkunainen hytti. Ihastuimme tähän salamana, kaikki talon erikoisuudet ja yksityiskohdat tuntuivat niin omilta. Kokovalkoinen tila oli myös upea lähtökohta alkaa värittämään elämää täällä”, Jenni jatkaa.
Kotimme on rakennettu vuonna 1992, aikaan jolloin arkkitehdit vielä piirsivät suunnitelmansa käsin ilman tietokoneohjelmia. Täällä näkee hauskasti, miten käsin piirrettäessä viivat venyvät helposti ylipitkiksi.
Puolen vuoden aikana asunto on hurmannut asukkaansa tilallaan ja valollaan. Parhaimmillaan viisimetrinen huonekorkeus ja eri suuntiin avautuvat erikokoiset ikkunat antavat valon liikkua läpi avaran olohuoneen. Aamuaurinko kiertää talon erkkerin ohi illaksi makuuhuoneen taakse. Syksyn tullen Tommi on siirtynyt juomaan aamukahvinsa itäiseltä pihaterassilta sisään erkkerille. Se on hänen nautintotilansa. “Yksi syy miksi ylipäätään muutimme Töölöstä tänne on tila itsessään. Sosiaalisen elämän ja töiden vastapainoksi kaipaan ympärilleni tilaa, sitä, ettei ympärilläni ole ihmisiä kaikkine odotuksineen. Vaikka meitä on täällä parhaimmillaan neljä, saamme kaikki olla myös yksin niin halutessamme. Talo on täynnä soppeja ja koloja – kolme kerrosta tuo rauhaa. On niin luksusta päästä ovesta ulos omalle pihalle touhuamaan!”, Jenni kuvailee.
Vanhan kodin huonekalut, kasvit ja esineet ovat löytäneet paikkansa uudesta kodistaan. Vaikka neliöitä on uudessa kodissa yli tuplasti, vanhat huonekalut ovat riittäneet kodilta tuntuvan sisustuksen luomiseen. Ainoastaan erkkeriin hankittiin paraatipaikalle tuoli. “Totta kai tämä asunto itsessään synnyttää uusia haaveita ja tarpeita sisustaa. Mutta eri asunnoissa samat huonekalut muodostavat täysin erilaisen sisustuksen”, Jenni kertoo ja jatkaa: “Kyllikki-tätini on suuri kulttuurin ystävä ja kun hän kiersi täällä, hän oikein huokaisi ääneen, että: “Tämä koti on kuin galleria”. Välillä taidegalleria, välillä ihan klassinen lapsiperheen sirkus.”
Kodin avara ja valoisa tila kohtaa 90-luvun arkkitehtuurin, leikkisät yksityiskohdat ja värikkyyden. Kirkkaat, värikkäät esineet tuovat korkeaan tilaan ja klassisten maalarinvalkoisten seinien rinnalle eloa ja elämää. 1990-luvun arkkitehtuurille ominaisesti mintunvihreän sävyt sekä siniset elementit ovat yhä läsnä: kaiteet, ulkokatto ja portaikon alaosat ovat säilyneet alkuperäisissä sävyissään. Erkkeriä maalatessa pariskunta vaihtoi silikoneja ikkunoihin ja huomasi, että seinä on ollut ennen mintunvihreä. Joku aiemmista asukkaista on maalannut seinän valkoiseksi.
“Halusimme kunnioittaa tämän talon henkeä ja aikaa omissa värivalinnoissamme. Maalasimme alakerrassa seinän alaosan utuisella vaaleansinisellä – sehän on kuin laskeutuisi veteen kävellessä portaita alas. Makuuhuoneemme maalasimme harmahtavalla sinivihreällä. Huone on kuin Titanic. Makkarissa olemme upoksissa, alakerrassa kahlaamme”, Tommi kertoo. Vaikka sininen erkkeri olisi ollut ajan värimaailmaan ja talon meriteemaan luonnollinen valinta, pariskunta valitsi toisin – klassisen tummanburgundin. “Ehkä hieman yllättäen burgundi tuntuu virkistävältä, kun olohuoneemme on muuten avara ja vaalea. Tumma burgundi erkkeri tuntuu nyt omalta, erilliseltä tilaltaan viherkasveineen ja ikkunoiden takaa avautuvine luontomaisemineen. Piirsimme värillä erkkerin muodon esiin”, Jenni kertoo. “Ja olimme saaneet värille arkkitehtiystävämme siunauksen”.
Maalasimme alakerrassa seinän alaosan utuisella vaaleansinisellä – sehän on kuin laskeutuisi veteen kävellessä portaita alas. Makuuhuoneemme maalasimme harmahtavalla sinivihreällä. Huone on kuin Titanic. Makkarissa olemme upoksissa, alakerrassa kahlaamme.
Koska kodin tulee kuitenkin tuntua kodilta, värivalinnoissa näkyy myös asukkaiden persoonat ja mieltymykset. “Toinen tyttäristäni on täysin vaaleanpunainen persoona, ei siis ollut yllätys, että hän valitsi huoneeseensa ensinäkemältä vaaleanpunaisen Francis-sävyn”, Tommi kertoo. “Itse mietin yhä, minkä seinän tai katon voisi maalata kirkkaan vihreäksi. Rakastan vihreää, Tommi ei ole ihan samaa mieltä”, Jenni nauraa.
