Kunnioituksesta 50-luvun sieluun ja tasapainoiseen tunnelmaan

Cover Story Kylässä – Joanna Amemorin kotonaSelkeälinjaisen 50-luvun kivitalon ovea reunustaa puinen säleikkö. Ajalleen tunnusomaiset kapeat ikkunarivit suuntaavat tielle. Toisella puolella taloa pitkä, suorakaiteen muotoinen ikkuna avaa maiseman aavalle merelle. Sitä emme kuitenkaan vielä tiedä, sillä kodin avarat tilat ja isot ikkunat avautuvat yksityisesti oman pihan puolelle – aikansa arkkitehtuurin mukaisesti. Artekin sisustusarkkitehti Joanna Amemorin ja hänen perheensä uusi koti paljastaa sisältään uniikin 50-luvun arkkitehtonisen helmen.030 VIRGINIA – Makuunhuoneen sävyKun ostimme tämän talon, sen takaseinä ja katto oli purettu ja oli selvää, että meillä oli edessä pitkä kunnostusprojekti. Siitäkin huolimatta minulla oli alusta saakka, ja melkein kahden vuoden kestäneen keskeneräisyyden keskellä, hyvä olo täällä. Talo tuntui kotoisalta. Satunnaiset vierailijatkin sanoivat, ettei työmaalta tehnyt mieli lähteä kotiin. Ihastusta on herättänyt erityisesti ikkunoista avautuva avara maisema. Ikkunoiden ja meren välillä seisoo ainoastaan suojeltu mäntyvanhus.

Tykkään siitä, että talon arkkitehtuuri ja sisätilat puhuvat samaa kieltä. Pyrin siihen, ettei kynnyksen jälkeen sisään astuessa säpsähdä.

Kotimme on ulkopuolelta Museoviraston suojelema, mutta myös sisätilojen suunnittelua ohjasi halu säilyttää niin paljon alkuperäistä henkeä ja materiaaleja kuin vain mahdollista. Se on vaatinut paljon työtä, sillä ajan hammas on purrut voimakkaasti rakenteisiin. Ehkä toisin kuin voisi ajatella, vanhan säilyttäminen ei ole mitenkään helpompaa kuin uuden hankkiminen, päinvastoin. Talon kattoa rytmittävät parrut piti hioa ja lakata; portaat jouduttiin irrottamaan ja viemään puusepän korjattavaksi; takka on tasoitettu ja ovien viilut paikattu ja pinnoitettu. Ajan hengen kunnioittaminen on kuitenkin muutakin kuin alkuperäisen säilyttämistä. Uusikin voi näyttää luontevalta osalta kokonaisuutta, sillä se uusi, mitä kotiin tuodaan voi tukea sitä päämäärää ja kunnioittaa alkuperäistä sielua.

Minua miellyttää ajatus ulkopintojen ja sisätilojen jatkumosta. Tykkään siitä, että talon arkkitehtuuri ja sisätilat puhuvat samaa kieltä. Pyrin siihen, ettei kynnyksen jälkeen sisään astuessa säpsähdä. 
030 VIRGINIA – makuuhuoneen sävyKodissamme on paljon yhtenäistä tilaa ja minulle oli selviö, että etsin tilaan vaalean sävyn. Tykkään siitä, että tila on rauhallinen ja antaa yhtenäisen taustan kalusteille ja taiteelle. Vertailin valkoisen sävyjä pitkään, sillä hyvä neutraali vaalea tuntuu olevan kaikista vaikein valinta. Myös ammattilaiselle.

Valitsin lopulta hyvin vaalean kermansävyn ja nyt voin sanoa olevani täysin ihastunut siihen. Tämä vaalea ei huuda huomiota itseensä, mutta tuo hienovaraisesti lämpimän tunnelman. Se on huomaamaton, mutta tekee tilasta kotoisan. Lisäksi se nostaa valkoisen sävyt kauniisti esille – sitä vasten valkoinen erottuu puhtaana ja raikkaana.008 SYLVIA – keittiön sävyPienemmissä makuuhuoneissa oli puolestaan hauska lähteä leikittelemään väreillä. Mainitsin taannoin ystävälleni, että kaikki meidän makuuhuoneemme ovat erivärisiä ja huomasin hänen reaktion olleen hieman epäilevä. Värikkyys ei kuitenkaan tarkoita kakofoniaa, vaan eri sävyt voivat nimenomaan tuoda kotiin tunnelmaa. 

Meillä on usein kaikki ovet auki ja pidän siitä, miten vaaleaan tilaan tulee väripilkkuja ja leikkisyyttä eri huoneiden sisältä. Minua miellyttää myös se, että jokaisessa huoneessa on oma tunnelma ja rauha, erilaiset mittasuhteet ovat sopusoinnussa keskenään. Makuuhuoneeseen valitsin olkisen vihreän, joka sopii niin vintage huonekalujen kuin puun sävyjen rinnalle. Työhuoneeseen valitsin vihertävän AGATHA-sävyn, joka helpottaa rauhoittumaan ja keskittymään. Lastenhuoneiden värivalinnat teimme yhdessä lasten kanssa. Lasten toiveet oranssista ja turkoosista huoneesta kesyyntyivät puuterisen persikkaiseen ANAÏS-sävyyn ja vaalean turkoosin siniseen ALBERT-sävyyn.015 ALBERT – Lastenhuoneen sävy

026 AGATHA – Työhuoneen sävyNyt täällä vallitsee mielestäni eheä seesteinen tunnelma. Ja vaikka valkoista ei ole kattojen lisäksi missään, tunnelma ei ole ollenkaan värikäs. Samalla eteerinen sävymaailma jatkuu kodin sisältä 50-luvun viivamaisen ikkunan läpi ulos merelle. Sitten kun meri aukeaa, koko tunnelma muuttuu.

Aikoinaan olen tehnyt voimakkaitakin tyylimuutoksia, etsinyt sitä mistä itse oikeasti tykkään. Kokeilevan elämänvaiheen jälkeen, tai ehkä sen kautta, olen löytänyt pikkuhiljaa rauhan ja varmuuden siitä minkälaisista asioista, esineistä ja väreistä aidosti tykkään. Tavoitteeni on suhtautua kotiin elämän mittaisena projektina, jossa kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle valmista. Välillä huomaan kuitenkin yhä kamppailevani sisäistä kiirettä vastaan. En haluaisi tehdä kompromisseja malttamattomuuden tähden.007 ZADIE & 008 SYLVIAHauskasti huomaan myös, että olen palannut lapsuuteni rakkaan väripaletin äärelle. Rakastin lapsena luonnonläheisiä murrettuja sävyjä, se näkyy valokuvien vaatteistani ja lapsuudestani säilyneistä piirustuksistani. Sitten myöhemmin tuli se vaihe, kun oli pakko räväytellä. Havahduin kuitenkin siihen, etteivät kirjavat tupsuverhot ole minun juttuni. 

Remontti ja odotus ovat sitouttaneet tähän kotiin ihan eri tavalla kuin valmiiseen muuttaessa. Valinnat, vaiva ja työntekijöiden ammattitaito ovat opettaneet kunnioittamaan taloa entisestään. Nyt on meidän vuoromme pitää tästä kodista mahdollisimman hyvää huolta.

 

Joannan ja perheen valinnat: 008 SYLVIA, 015 ALBERT, 026 AGATHA & 030 VIRGINIA

Osta sävymalleja

Minua miellyttää se, että kotimme jokaisessa huoneessa on oma tunnelma ja rauha. Valitsin makuuhuoneeseen olkisen vihreän 030 VIRGINIA -sävyn, joka sopii niin vintage huonekalujen kuin puun sävyjen rinnalle. Työhuoneeseen valitsin vihertävän 026 AGATHA-sävyn, joka helpottaa rauhoittumaan ja keskittymään. Lastenhuoneiden värivalinnat teimme yhdessä lasten kanssa.

Joanna Amemori – Artekin sisustusarkkitehti