Kun Manuela Bosco ja hänen puolisonsa Tuure Kilpeläinen ryhtyivät kunnostamaan vanhan hirsirakennuksen keittiötä, mikään kokeilluista maalisävyistä ei tuntunut oikealta. Lopulta usean maalikerroksen uuvuttama tapetti antoi periksi ja tapettikerrosten alta paljastui vanha kukkakuosi ajalta, jolloin talossa oli toiminut hoivakoti. Kukkatapetin myötä myös muut talon sävyideat loksahtivat kohdilleen – talo tuntui itse näyttävän, millainen se halusi olla.
Manuela kertoo asuneensa elämänsä aikana ainakin 50 eri asunnossa. Lapsuudenkodit vaihtuivat tiuhaan, ja myöhemminkin elämä vei paikasta toiseen.
“Minulla on ollut haave omasta hirsitalosta jo vuosikymmenten ajan. Aktiivinen talon etsintä ehti kestää kymmenen vuotta, kunnes Oikotien kautta päädyimme Tuuren kanssa vierailemaan vanhassa koulurakennuksessa”, Manuela muistelee.
Vuosina 1919–1921 rakennettu talo oli ehtinyt toimia kouluna, hoivakotina, yksityiskotina ja suklaakahvilana. Nykyisin hirsitalossa on neljä asuntoa, ja ajatus naapureista saman katon alla oli Manuelalle uusi. Yläkerran asunto tuntui kuitenkin heti omalta. Ja se, että alakerran asuntoon päätyivät asumaan Manuelan ja Tuuren lähimmät ystävät, oli ihmeellinen tapahtumien summa.
“Vanhan talon kunnostaminen on vaatinut meiltä paljon aikaa ja kokeiluja. Itse remontoiden olemme samalla saaneet tutustua taloon ja sen historiaan,” Manuela kertoo. Saman katon alla perheen koti toimii myös luovan työn tilana ja laboratoriona: talossa on studio ja ateljee sekä tiloja retriiteille ja residensseille. Perheelle on tärkeää, että kodista löytyy tilaa kokoontua yhteen, mutta myös jokaiselle oma tila rauhoittumiseen.
“Olen herkkä tilojen tunnelmille ja aistin myös aiempien asukkaiden elämät ja energiat”, Manuela valaisee. Sisustaessaan Manuela siirtelee huonekaluja intuitiivisesti, kunnes ne löytävät paikkansa. Hän kuvaa sisustamista energian siirtämiseksi tilassa.
”Jos kodista tulee sisään tullessa jännittynyt olo, se ei ole vielä koti", Manuela tietää.
Manuela halusi kodista pesämäisen ja hoitavan, mutta samalla ilmavan ja yksityiskohdiltaan kiinnostavan. Taloa on remontoitu niin, että elämä ja sen eri kerrokset saavat näkyä. Useat seinät on maalattu sivelemällä, jolloin niihin on syntynyt eläväinen, maalausmainen pinta. Sitä vasten kodin luonnonmateriaalit ja muistoesineet näyttävät mukavan kodikkailta.
Ovenkarmeihin valitut sävyt, kuten taivaansininen CO3 EUFEMIA ja maitokahvinruskea 022 EVELYN, kuljettavat perheenjäsenet ja vieraat huoneesta toiseen.
Värit ovat tärkeä osa sitä, miltä koti tuntuu. Vanha roosa on ollut Manuelan lempiväri niin kauan kuin hän muistaa. Hän kuvailee kotinsa väripalettia pehmeäksi ja feminiiniseksi: siinä yhdistyvät patinoitunut puuteri, vanha roosa ja oliivin sävyt.
“Sävyjen valitseminen on minulle vaistonvaraista, mutta käytän siihen paljon aikaa. Etenkin seinien sävyt ovat tärkeät, sillä ne luovat pinnan koko kodille”, Manuela kuvailee. Puuterinen vaaleanpunainen 024 ANAÏS valikoitui useaan huoneeseen tuomaan pehmeyttä ja tasapainoa. LB5 EDITH luo utuisemman ja nostalgisemman roosan tunnelman.
“Halusin, että kodissamme vallitsee puuterinen tunnelma erilaisilla vahvuuksilla”, Manuela esittelee.
Ateljeelleen Manuela oli valinnut nimen jo vuosia sitten: Old Rose. Nimen mukaisesta vanhan roosan sävystä poiketen seitsemän metriä korkeaan ateljeetilaan valikoitui lämmin ruusun ja terrakotan yhdistelmä CO1 AKER. Sävy sitoo yhteen patinoituneen vanhan puun ja tummanruskean lattian sävyt sekä luo lempeän ympäristön taiteilijan luovuudelle.
William Morrisin tapetit ovat sisustuksessa oma lukunsa. Niiden kukkakuosit tuovat taloon kuvioita, jotka tuntuvat kuuluvan sen kerrokselliseen historiaan.
Kotia kierrellessä huomaa, että myös kirpputorit ja vanhat esineet ovat Manuelalle tärkeitä. Aikaa nähneet huonekalut muistuttavat häntä vanhoista ihmisistä ja vanhoista sieluista: niissä on kauneutta ja elettyä elämää.
“En viehäty kertakäyttöisyydestä. Vastuullisuuteen kuuluu myös esineistä huolehtiminen. Muoviton maali on minulle tärkeä valinta; erityisesti puutalossa se on välttämätöntä. Haluan hengittää yhdessä talon kanssa.”
Manuelan ja Tuuren perheen kodin nimi on Villa Rosa – Villa Ruusu. Ruusuisia esineitä ja verhoja on paljon, mutta ruusu on Manuelalle ennen kaikkea tunnelma. Hän toivoo, että sadan vuoden päästä talossa olisi edelleen samaa kukkivaa kauneutta, rauhaa ja tilaa olemiselle. Varmasti talo olisi siihen mennessä saanut uusia kerroksia – toivottavasti sellaisia, jotka myös talo itse valitsisi.
Teksti: Jenni Rosenström
Valokuvat: Nikola Tomevski, Kajsa Quinterno
Kohde: Manuela Boscon ja Tuure Kilpeläisen taiteilijakoti
