Suunnittelija, Asun-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen suunnitteli perusmallistoomme kaksi uutta maalisävyä, jotka kuljettavat mukanaan italialaiseen muotoiluun ja vanhojen palatsien tunnelmaan.
Joku voisi kysyä, miksi juuri nämä kaksi sävyä kaikista maailman väreistä. Mielestäni näissä sävyissä kiteytyy värien luonteen voima. Ne ovat hiljaisia, jopa mitättömiä ja samalla äärettömän voimakkaita. Tavoittelin sävyilläni tunnelmia, joita pohjoisen värikartoista puuttuu; hyvin tummaa harmaanruskeaa, joka ei taita violettiin eikä toisaalta näytä pinnalla liian lattealta mustalta. Hienostuneen tumman sävyn vastapariksi halusin pehmeän lämpimän harmaan, joka toimii tilallisesti täydellisenä yleisvaaleana.
Valitsemani sävyt on helppo ohittaa, kun puhutaan väreistä. Ne eivät kuitenkaan ole mitkä tahansa musta ja vaalea, vaikka ensivilkaisulla niissä ei olekaan mitään ihmeellistä. Tilallisesti on kuitenkin erityisen tärkeää, minkä neutraalin sävyn valitsee.
Minulle nämä ovat perusvärejä, joiden päälle rakennan kokonaisuuden eri pinnoilla ja materiaaleilla. Sekä tummanruskea että vaalean sävy muodostuvat kaltaisikseen vasta osana kokonaisuutta. Kummassakin sävyssä on ominaisuus, joka tekee tilasta intiimimmän, kodikkaamman ja pehmeämmän. Kotien seinä- ja kattopinnoilla niiden hienovaraiset nyanssit luovat tilaan rauhoittavaa tunnelmaa. Sävyt liittyvät myös tunnelmiltaan toisiinsa. Vaalean ja tumman yhdistelmä on vahva, ajaton ja kiehtova. Tasapainoiset taustasävyt ovat ikuisia.
Suunnittelemani 035 UMBERTO kumpuaa italialaisten palatsien tumman puhuvista väripaleteista, syvästä ruskeasta ja harmaasta. Maalaustaiteessa musta väri ei tule tuubista, vaan maalarit tekevät sen yleensä itse useammasta sävystä. Syvyys syntyy sekoittamalla ja mustat taittavat aina johonkin. Sama vaaleassa; suunnittelija tekee sävyyn oman hienosäätönsä. Halusin luoda lämpimän vaaleanharmaan 034 ELENAN, joka ei ole kuitenkaan liian keltainen, mutta joka pehmentää kodin tunnelmaa ja sopii käytettäväksi yleisvaaleana sävynä osana erilaisia kokonaisuuksia.
Tummassa sävyssä minua kiehtoo sen käyttäytyminen tiloissa – ikään kuin kulmat ja reunat häviäisivät ja sävy käärii sinut hyvällä tavalla sisälleen. Tummia värejä vältetään usein turhaan pimeän pelossa. Onnistuneet sävyt ovat hyvinkin turvallisia, olet kuin isossa lämpimässä sylissä. Pohjoisen värikarttojen tummat sävyt taittavat useimmiten viileisiin sinisen harmaisiin. Halusin kuitenkin sävyn, joka luo lämpimän tumman taustan.
Liitän väreihini modernin italialaisen muotoilun ja sisustuksen, kuten Boffin, Salvatorin ja Dimoren upeat näyttelytilat. Toisaalta sävyt elävät rakennusten julkisivuissa, rappauksissa ja laatoissa. Olen ihaillut vanhojen italialaisten rakennusten rikkaita laattakuvioita ja vanhoja palatseja, joissa väripari kulkee. Umberto ja Elena elävät myös klassisissa maalauksissa, ja löytyvät myös modernin taiteen pehmeinä mustana ja valkoisena.
Ihmisillä on usein omia suosikkivärejä, joista hioutuu vuosien varrella rakas ja itselle ominainen väripaletti, jonka parissa viihtyy. Minä halusin jakaa nämä kaksi omaani, hiljaiset ja voimakkaat taustasävyt.
Ulla Koskinen on tekstiilitaiteilija, jolle tilallinen hahmottaminen ja suunnittelu ovat aina olleet osa elämää. Koskinen liikkuu töissään sulavasti tilasta ja mittakaavasta toiseen, ja rakentaa sisustuksia, joissa värit ja materiaalit ovat vahvassa vuoropuhelussa keskenään. Intohimosta sisustamiseen, Koskinen perusti vuonna 2015 Asun-lehden, joka keskittyy arkkitehtuuriin, muotoiluun, taiteeseen ja tunnelmallisiin tiloihin.
