Kaksio kivenheiton päässä Sibeliuksen puistosta kutsuu vierailijansa olemaan jouten. Suunnittelijaparin kotona on helppo vain olla. Kyläilimme Emmin ja Eljaksen kotona ja puhuimme kodin tunnelmasta, tietoisesta sisustamisesta ja pastelliväreistä.
Millaisia sisustajia olette?
Eljas: En ole kovin tietoinen sisustaja. Kuljetan mukanani muistoja, joita olen tuonut eri puolilta maailmaa, ja niistä on tullut merkityksellisiä sisustuselementtejä. Elämäni varrella minulle kulkeutuneet huonekalut ovat muodostuneet “omaksi sisustuksekseni”. Esimerkiksi tämä isoisäni veljen suunnittelema nojatuolin prototyyppi. Emmiltä olen oppinut matkan varrella käytännöllisempää sisustamista.
Emmi: Sisustaminen on aina ollut läsnä elämässäni, sillä vanhempani suhtautuvat kotinsa laittamiseen ja kunnostamiseen pieteetillä. Lapsuudenkodissani saimme siskoni kanssa valita parin vuoden välein uuden maalisävyn yhteen huoneemme seinistä. Kodista huolehtiminen oli perheen yhteistä aikaa. Maalaaminen oli ja on edelleen myös kiva aktiviteetti; pienellä vaivalla saa uudistettua ilmettä ja päivitettyä sisustuksen sen hetkiseen fiilikseen. Kiinnitän paljon huomiota tiloihin: miten tila on käytetty, miten huonekalut on aseteltu – kaikki tämä vaikuttaa valtavasti mielialaan.
Miten kotinne sisustus on syntynyt?
Emmi: Olemme saaneet suurimman osan huonekaluistamme jotain kautta. Harrastan myös paljon tori.fi:tä ja kierrätyskeskuksia. Löytämisen ilo on osa sisustamista.
Eljas: Tuo on se, mikä meitä yhdistää – minäkin nautin tosi paljon etsimisestä ja löytämisestä. Harvoin tulee tilanne, että tarvitsisi jotain “nyt heti”. Mielitekohankintojen kanssa voi odottaa ja pitää silmät auki.
Kodin tunnelma muodostuu parhaimmillaan kivojen paikkojen summana. Koti ei ole ainoastaan huoneita, vaan kohtia, joissa tehdään eri asioita, ja jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Sellaisia kotoisia yhteisöllisiä tai yksilöllisiä paikkoja. Kohdissa on eri tunnelmia.
Mikä on teille tärkeintä kodissa?
Eljas: Toimivat ratkaisut. Pienessä kämpässä hyvä, tehokas tilankäyttö luo tunnelmaa. Nautin päivittäin myös pienistä muistoista ja taide-esineistä.
Emmi: Kodin tunnelma muodostuu parhaimmillaan kivojen paikkojen summana. Koti ei ole ainoastaan huoneita, vaan kohtia, joissa tehdään eri asioita, ja jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Sellaisia kotoisia yhteisöllisiä tai yksilöllisiä paikkoja. Kohdissa on eri tunnelmia.
Mitkä ovat teidän lempipaikat täällä, ne omat lempikohdat?
Eljas: Sängyn lukunurkkaus. Sänky, jonka viereisellä yöpöydällä on kasa kirjoja, on rauhoittava ja rentouttava paikka.
Emmi: Tässä kämpässä meidän sänky on kyllä paras. Siinä on eniten tunnelmaa. Hyvin nukkuminen on se kodin juttu – sitä varten koti pohjimmiltaan kuitenkin on: turvallinen paikka ja katto pään päällä.
Teillä on paljon hienoja kirjoja ympäri maailmaa. Kertokaa niistä!
Eljas: Kirjat ovat iso osa elämääni, ne ovat minulle viihdettä ja latautumista. Minulle Töölön paras puoli on korttelin toisella puolella sijaitseva kirjasto. Lainaan paljon kirjoja; osasta tykkään, osan selailen ja vien takaisin. Tykkään lukea paljon, enkä voisi edes tilan puitteissa ostaa jokaista kirjaa. Tärkeimmät hankkimani kirjat olen tuonut muistoiksi matkoiltani. Tällä hetkellä sängyn virereissä lukupinossani on Banana Yoshimoton Kitchen, Nassim Nicholas Talebin Black Swan ja Hanya Yanagiharan Pieni elämä.
Millaisia värienkäyttäjiä olette, onko teillä lempivärejä?
Emmi: Omiin lempiväreihini liittyy kahtiajako hektisen ihanuuden ja tasapainoisen ajattomuuden välillä. Esimerkiksi pastellisävyt ovat ihania ja mukaansatempaavia, mutta toisaalta niiden vastapainoksi kaipaa neutraalimpia ja maanläheisempiä materiaaleja. En ole osannut päättää kumman värimaailman valitsisin mieluummin, ihanuuden vai seesteisyyden. Pelkkien “ihanien” värien maailmassa loppuu ennen pitkää happi, mutta toisaalta aina ei myöskään malta pysytellä siellä ikiaikaisuuden puolella. Värit ovat elämässäni isossa roolissa. Saan niistä paljon fiiliksiä ja ilahduttavia kokemuksia, ja toisaalta joskus saattaa olla vaikea keskittyä, jos esimerkiksi kotona silmiin osuu jatkuvasti jokin epämiellyttävän värinen asia. Värit ovat oma kielensä, ja jokainen sävy puhuu omalla tavallaan.
Eljas: Minun on tosi vaikea keksiä väriä, joka olisi minun kestosuosikkini. Maalasimme olohuoneemme seinän alkuvuodesta vaaleankeltaiseksi ja siitä tuli tosi hieno. Värit yllättävät minut toistumiseen.
Miten päädyitte juuri kirkkaan keltaiseen maaliin?
Emmi: Joissain tilanteissa väri kutsuu luokseen. Ajattelen monesti, että värit ovat vähän kuin tunteita tai tunnemaailmoja. Kirkkaan vaaleankeltaisessa maailmassa oli jotain todella kutsuvaa. CHARLES on hyväntuulinen, kevyt ja raikas ja sopii sekä niiden ihanien, että ajattomien värien kanssa.
Teillä on oma vaatemerkki Jouten, joka perustuu joutenolon laaja-alaisen sanoman levittämiseen, elämäntyylimme hidastamiseen. Miten joutenolo näkyy teidän kotonanne?
Eljas: Joutenolo näkyy kotimme väreissä ja siinä, että tämä on paikka, jossa voimme latautua, lukea, reflektoida omaa elämää ja vaan olla.
Emmi: Pelkistetty vaivattomuus on keskeistä Joutenin ajatusmaailmassa, mutta myös itselleni kaiketi eräänlainen koti-ihanne. Jos kotona on helppo olla jouten, se on onnistunut koti. Mitä se kullekin sitten tarkoittaakaan. Joutenolon fiilis liittyy kotona olemiseen, silloin kun kotona ei tarvitse ponnistella.
