Kirjoittaja, sisustusstailisti Selina Vienola sukelsi elämänsä väreihin ja tallensi hetkiä, joihin kiteytyy valon ja värin olemus. Muistot vievät mukanaan vuodenaikojen mukaan elävään maisemaan, jonnekin, missä on hyvä olla.
Uuden vuoden jälkeen seisoin avomeren äärellä katsomassa, miten lumisade hämärsi taivaanrannan ja sävytti meren ja taivaan pehmeään ja levolliseen, monokromaattiseen harmauteen. Samasta maisemasta, aina erilaisesta, löytyvät lempiharmaani lisäksi toisina hetkinä myös lempisiniseni – tyynen kesäpäivän lempeä sini ja tuulisten päivien syvä kirkas sininen – ja lempivihreät, myrskyn vihreä ja läpikuultavina rantaan vyöryvien laineiden lasinvihreä. Puhumattakaan kesäiltojen Thesleff-merestä, josta iltaruskon pastellinsävyjen kirjo heijastuu.
Olen lapsesta lähtien kokenut värit voimakkaasti. Yhtä kauan olen ollut hyvä katsomaan lähelle, löytämään kauneutta siitä, mikä on päivittäin ulottuvillamme.
Luonnon lisäksi rakennettu ympäristö tarjoaa päivittäisiä värielämyksiä. Valo muuttaa värejä ja ympäristöämme vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Nautin kevättalven sinisistä hetkistä, kun kävelen Töölön kaduilla. Pian alan odottaa kirkasta kevättaivasta, jota vasten kotikortteleiden 20-luvun rakennusten pastellirivistöt piirtyvät esiin keväisen heleinä.
Värit herättävät tunteita ja vaikuttavat kotona vahvasti siihen, miltä tila tuntuu. Lapseni oli kaksivuotias, kun hän totesi aamupalalla, ”äiti, katso, yleensä toi vastapäinen talo on ankean beige, mutta nyt aamurusko tekee siitä ihanan vaaleanpunaisen.” Vuodesta toiseen poimimme talteen aamuruskon vaaleanpunaista.
Väreissä ei ole kyse vain yksittäisistä sävyistä, eikä minulla lopulta ole yhtä lempiväriä, eikä inhokkia. Kaikki riippuu kontekstista. Värikokemukseen vaikuttaa vahvasti se, missä väri esiintyy ja mihin se rinnastuu. Sama sävy näyttää ja tuntuu materiaalista ja paikasta riippuen erilaiselta.
Värit myös vaikuttavat itseeni eri lailla eri aikoina. Esikoista odottaessani aloin voida pahoin joka kerta, kun katsoin seinälle ripustettua optista taideteosta. Punaisen ja vihreän vastaväririnnastus sai aikaan niin voimakkaan reaktion, että teos oli lopulta vietävä pois silmistäni. Vasta hiljattain se on päässyt takaisin suosiooni.
Kotona nautin väririnnastusten rakentamisesta. Herkullinen yhdistelmä voi syntyä yhtä lailla maanläheisestä paletista kuin siitä, että rinnastaa murrettuihin sävyihin kirkkaita värejä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja sattumalla on sijansa myös tässä asiassa.
Tähän aikaan vuodesta olohuoneen seinälle syntyy aurinkoisina päivinä valoilmiö. Yhden maissa iltapäivällä ikkunalaudan prismasta heijastuva valo tuo värien koko sateenkaarikirjon hetkeksi kotiimme.
Selina Vienola on helsinkiläinen kirjoittaja, sisustusstailisti ja luova konsultti. Selinan tausta on taidehistoriassa, ja hän toimii laaja-alaisesti visuaalisen kulttuurin, erityisesti sisustuksen, muotoilun, kuvataiteen ja arkkitehtuurin parissa.
