Ruotsalainen sisustusarkkitehti My Degerth pysähtyy arkisiin hetkiin ja löytää inspiraationsa ohikiitävistä, jopa huomaamattomista yksityiskohdista. My avasi meille ovet kotiinsa ja pohtii ympäristön merkitystä luovuudelle.
On melko vaikea määritellä, mikä minua inspiroi. Tai miksi. Siinä on jotain poeettista, jotain, mikä vetää puoleensa. Jotain, minkä voin purkaa osiksi ja rakentaa uudelleen niin että se tekee siitä omani. Ehkä se on ajantaju, ehkä valon kulma, jolla se osuu pintaan tai rakennukseen. Ehkä se on läpinäkyvyyden leikki tai kankaan hienovarainen tekstuuri? Työpöytäni on täynnä materiaalinäytteitä ja esineitä, joita keräilen, yhdistelen ja karsin. Niiden on resonoitava sisälläni, sitä ei voi pakottaa.
Kasvoin kodissa, jossa oli runsaasti taidetta, tekstiileitä ja kaikkea omituista. Isoisäni kotiateljee oli täynnä sileitä pastelliliituja, kuvioitua paperia ja tyhjiä kankaita. Isoäitini hyllyt olivat täynnä pensseleitä, kultahippuja ja kirkkaita värejä. Uppouduin isoisän pehmeiden sävyjen ja isoäidin kirkkaiden ikonien sekoitukseen. Uskon, että nämä muistot tai pikemminkin maailmat, joissa elin loivat pohjan minulle ja työlleni. Siinä oli jotain erikoista – pariisilaishenkinen asunto 1960-luvun lopun helsinkiläisessä rakennuksessa. Tai ehkä se oli äitini ateljee Tukholmassa, jossa leikin marmoripalikoilla ja kankailla. Niiden käsinkosketeltavuus, raakuus ja rehellisyys.
Koskettaako se minua? Etsimme usein netistä kuvia, jotka herättäisivät meissä jotain. Loputon selaaminen johtaa kuitenkin usein siihen, että pienet mutta moniulotteiset yksityiskohdat jäävät huomiotta. Katson yhä useammin ympärilleni ja yritän nähdä sen, mitä arjessamme emme huomaa. Kiirehdimme ihmisten, paikkojen ja rakennusten ohi niin nopeasti, ettemme oikeastaan edes noteeraa, mikä meitä ympäröi. Hieman arkipäiväisesti sanottuna inspiraatio harvoin tulee, kun sitä etsii. Mutta kun vastaan tulee jotain erityistä – kuva, oviaukko, kuvio – vaisto kertoo, miten sitä voi soveltaa projektiin, huonekaluihin tai vielä parempaa, löytää taideteoksen, joka on koko projektin inspiraation lähde.
Olemme kaikki kuulleet lauseen "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", mutta yritäpä sijoittaa itsesi siihen kuvaan. Miltä sinusta tuntuisi? Näin erään kuvan vuosia sitten, joka on kuvattu kulmasta, josta näkyy vain katto, murto-osa ikkunasta, kaksi seinää ja pylväs. Useimmat pitäisivät sitä varmasti merkitsemättömänä, mutta minä takerruin siihen. Palasin siihen kerta toisensa jälkeen ja tiesin, miltä minusta tuntuisi seistä siinä. Miten värit, valo ja rauha täyttäisivät tilan pakottamatta minua mihinkään. Aivan kuin tilan sisällä olevaa ilmaa voisi koskettaa.
On varsin kaunista, miten käsityksemme väreistä, materiaaleista ja arkkitehtuurista muuttuvat ajatustemme mukaan ja miten tiiviisti ne ovat kietoutuneet muistoihimme. Mitä tunteita se sinussa herättää? Ja miksi? Ehkä siinä piilee inspiraation todellinen lähde. Hetkessä ja siinä, mitä tunteita se juuri sillä hetkellä herättää.
My Degerth on Tukholmassa asuva sisustusarkkitehti. Hän työskentelee useissa maissa, kotikohteista urakkahankkeisiin. Häntä innostaa mahdollisuus luoda uusia yhteistyötämahdollisuuksia ja kutsua huonekaluvalmistajille, taiteilijoille ja muille designalan suunnittelijoille.
