Valokuvaaja Juho Huttunen kuvasi meille hetkiä kodistaan ja asuinalueestaan, ja kertoo, miten väri-inspiraatio kietoutuu osaksi ympäröivän luonnon ja arkkitehtuurin liittoa.
Värit ovat minulle vahva inspiraation lähde, mutta en osaa ainakaan tietoisesti samaistua tiettyihin väreihin voimakkaammin kuin toisiin. Kyse on pikemmin kontekstista ja etenkin pinnasta, johon väri yhdistetään. Tai valosta ja pinnasta. Melkein kaikki värit kertovat jotain, kun vahva aurinko pakottaa ne hereille kiinnostavalla pinnalla.
Viime aikoina meidän uusi koti on tarjonnut paljon väri-inspiraatiota – sen strukturalistinen arkkitehtuuri ja kirjavaksi poltetun punatiilen käyttö. 70-luvun arkkitehtuuri synnyttää toisinaan lämpimän ja modernin tunnelman, kun valtavat ikkunat ja modernit linjat yhdistyy kodikkaaseen ja halaavan lämpimään kokemukseen.
Sinänsä vahvojen värien ja punaisen tiilen Olari uniikeine värilasielementteineen on kokonaisuutena ja ulkoasultaan vaikuttava aikakautensa lapsi. Kotimme sisältä katsoen inspiraatio kumpuaa kuitenkin läheisestä metsästä ja ikkunan takaa aukeavasta lähiluonnosta. Tarkemmin pohtien inspiraatio kiteytyy juuri betonisen rakenteen ja sen ympärille kasvavan luonnon välisestä kontrastista.
Kotimme muodostuu vahvasti luonnonmateriaaleista, varsinkin aidosta puusta, suhteellisen hennoista seinien sävyistä ja satunnaisista (väliaikaisistakin) väripisteistä. Meillä kummallakin on ollut taipumus kerätä vanhoja puisia huonekaluja, ja tässä ympäristössä ne yhdistyivät kuin lattiasta kasvaneina – läheisten sävyjen sekoittelu ja rinnastaminen toimii kotona siinä missä metsässäkin.
Kaiken sen rauhan ja ajattomuuden keskelle ilmestyy erilaisia väriläikkiä – käyttöesineitä, löytöjä, vaatteita, taidetta ja sotkua.
Valokuvaaja Juho Huttunen kaivautuu visuaalisuudessaan aina pintaa syvemmälle. Hän myös rakastaa ihmisiä ja prosesseja sekä kysyy "miksi" ennen kuin antaa vastauksia. Huttusen valokuvat välittävät tunteen, jota voit melkein koskettaa.
